17.11
Maaseudulla niinkuin kaupungissakin palvelut ovat keskeisessä roolissa. Palvelut voivat olla ns. ruohonjuuritasolla tai sitten suuremmissa ketjuissa / mittakaavoissa. Maaseudulla täytyy ottaa huomioon osaamisen sekä ympäristön voimavarat ja se mikä yleensä jää huomaamatta on se, että millaiset mahdollisuudet tietyllä voimavaroilla voi olla. Pienessä kylässä saattaa olla olemassa sellaisia kädentaitoja, jotka ovat erityisen arvokkaita ja jopa niin, että ihmiset tulevat kauempaakin katsomaan miten työ tapahtuu. Näitä kaikkia voimavaroja ei vain ole vielä saatu kunnolla esille ihmisten tietoisuuteen, jolla tarkoitan hienovaraisesti markkinointia.
Kylien ja harvaan asuttujen maaseutujen on mielestäni hyvä ottaa esimerkkiä kaupungeista ja kaupunkien taas ottaa mallia kylistä. Vuorovaikutusta kaupunkilaisten ja maalaisten välillä - Sitä me tarvitaan, jotta saadaan hommat toimimaan. Maalla asuvilla on taitoja mitä kaupunkilaisilta puuttuu ja taas kaupunkilaiset voivat vastata semmosista asioista, mitkä ovat maalla vähän tuntemattomampia tai ei ole vielä saatu käytäntöön ja toimintatavat on todettu hyväksi. Sama koskee myös yrityksiä! Miksi tuoda satoja samanlaisia ketjuliikkeitä joka pitäjään, ne on jo nähty. Rohkeasti vain luomaan uutta tai sitten kehittämään siitä hyväksi todetusta ideasta vielä parempi. Ketjuliikkeetkin toimivat, mutta liika on liikaa ja jossain vaiheessa se kaatuu mahdottomuuteen ja loisto häviää.
12.11
"Tulevaisuuden maaseutu tarjoaa uudenlaisia työ-, oppimis- ja elinmahdollisuuksia ihmisille, jotka hakeutuvat sinne uusien motiivien kannustamana. Maaseutu voi olla se inspiroiva tila, jossa teknologia ja luovuus kohtaavat."
Näin todetaan Sitran julkaisussa Onni - Eväitä maaseudun uuteen talouteen. Olen samaa mieltä. Ajatus maaseudusta historiaa henkivänä syrjäisenä paikkana täytyy sysätä syrjään. Maaseudun ei tule olla vain entisaikojen elinkeinojen ja vanhojen perinteiden tyyssija - ei käytännössä eikä varsinkaan ihmisten mielissä. Maaseudulla on mahdollisuuksia joita ei muualla ole, ja ne tulee ottaa käyttöön uusin, innovatiivisin keinoin.
Tietenkään historiaa ei pidä unohtaa. Maaseudut voivat olla myös perinteiden paikkoja, mutta ainoastaan vanhasta ammentamalla emme saavuta tarvittavaa kehitystä ja elinvoimaa. Perinteisen maaseutukuvan ja toimintatapojen rinnalle on tulossa uusia maaseudun arvostamisen ja käytön muotoja. Esimerkiksi etätyöntekijät, aktiiviset harrastajat, ekologisuutta korostavat tai hidasta ja luonnonläheistä elämää arvostavat ihmiset tuovat uutta elämää ja uusia ratkaisuja syrjäisille seuduille
Teknologian myötä maalla asuminen voi olla nykypäivänä hyvin erilaista kuin ennen. Maaseudun edut - joita ei kaupungissa rahallakaan saa - luonto, tila, rauha ja puhtaus tulisi ottaa luovalla tavalla käyttöön alueiden elinvoimaisuutta lisättäessä. Jopa tietynlaista luovaa hulluutta kaivataan!
Maaseudun elävöittämisessä ratkaisuja voidaan hakea esimerkiksi erilaisista hyvinvointipalveluista, ekologista ja omavaraista elämäntapaa edistävistä toiminnoista, luovuutta ja inspiraatiota lisäävistä ympäristöistä sekä monipuolisista luontoon liittyvistä aktiviteeteista. Lisäksi maaseudun ja kaupunkien välistä vuorovaikutusta tulisi mielestäni tukea entistä enemmän, esimerkiksi lähiruokatoimitusten tai lähi- ja maaseutumatkailun kehittämisen sekä täysin uusien toimintamallien kautta.
Sitran näkemyksen mukaan Suomen tulisi menestyäkseen profiloitua tulevaisuudessa kestävän hyvinvoinnin edelläkävijämaaksi. Kestävän hyvinvoinnin periaatteiden mukaan luonnonympäristö asettaa rajat toiminnallemme, ja noiden rajojen sisällä sosiaalinen ja inhimillinen pääoma sekä talousjärjestelmä ja hallintamallit toimivat ihmisten hyvinvointia edistäen.
Kestävän hyvinvoinnin Suomi kuulostaa maalta, jota olisin mielelläni mukana kehittämässä. Esimerkiksi erilaiset hankkeet yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, ekologisen toiminnan edistämiseksi sekä uudenlaisen osaamisen tukemiseksi kiinnostavat. Ajatus kaiken toiminnan pohjautumisesta luonnonympäristömme kantokyvylle on mielestäni merkittävä. On tärkeää, ettemme sahaa oksaa jolla istumme - jos jatkuvasti toimimme ympäristöstämme piittaamatta, ei meillä pian ole paikkaa missä toimia.
Maaseutu pystyy tarjoamaan paljon tärkeitä elementtejä pyrittäessä kohti kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaa: luonnon terveyttä edistävät vaikutukset, omavaraisuuden mahdollisuudet, kiireettömyys, tila sekä monipuoliset harrastusmahdollisuudet tukevat hyvinvointia merkittävällä tavalla. Syrjäisiä seutuja ei siis tule unohtaa, vaan ne tulee ottaa entistä monipuolisemmin käyttöön kestävällä ja sekä ihmistä että yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla.
Maarit Vuorela
Piilopalvelut
Maaseudulla niinkuin kaupungissakin palvelut ovat keskeisessä roolissa. Palvelut voivat olla ns. ruohonjuuritasolla tai sitten suuremmissa ketjuissa / mittakaavoissa. Maaseudulla täytyy ottaa huomioon osaamisen sekä ympäristön voimavarat ja se mikä yleensä jää huomaamatta on se, että millaiset mahdollisuudet tietyllä voimavaroilla voi olla. Pienessä kylässä saattaa olla olemassa sellaisia kädentaitoja, jotka ovat erityisen arvokkaita ja jopa niin, että ihmiset tulevat kauempaakin katsomaan miten työ tapahtuu. Näitä kaikkia voimavaroja ei vain ole vielä saatu kunnolla esille ihmisten tietoisuuteen, jolla tarkoitan hienovaraisesti markkinointia.
Markkinointi sinäänsä saattaa kuulostaa pahalta, joka mielletään useamman korvaan "osta osta osta!!". Tämä ajatusmaailma pitäisi saada käännettyä toisinpäin eli kun tuodaan jokin voimavara markkinoille, jota on kauan pidetty salassa tai ainoastaan pienen yhteisön etuutena - täytyy ajatella, että tässä tarkoitetaan suurempaa hyvää. Tietenkin jokainen hinnoittelee työnsä sen mukaisesti, että on tyytyväinen sekä itse, että asiakkaiden näkökulmasta - Ahneus ei ole kehittämiselle hyväksi.
Nykypäivänä olen huomannut, että suurempi osa pienistä kivijalkamyymälöistä sekä kotimaisista nettimyymälöistä on alkanut markkinoida ideaansa ja tuotteitaan niin, että näen asian erittäin positiivisena tämän asian tiimoilta. Paljon on tullut ihan lähiaikoina tuotteita, mistä en ole kuullut saati sitten kuinka luonnonläheiseksi yritykset ovat päässeet. Niinkuin Onni -Sitran julkaisussa kirjoitettiin, että ihmiset kuitenkin jollain tapaa haluavat olla luonnossa sekä luonnon lähellä arvostaen kotimaisia tuotteita ja hyvää palvelua tai sitten vain rauhaa.
 |
| Kaipaammeko uudistusta? |
Kopioi hyvät vältä pahat
Kylien ja harvaan asuttujen maaseutujen on mielestäni hyvä ottaa esimerkkiä kaupungeista ja kaupunkien taas ottaa mallia kylistä. Vuorovaikutusta kaupunkilaisten ja maalaisten välillä - Sitä me tarvitaan, jotta saadaan hommat toimimaan. Maalla asuvilla on taitoja mitä kaupunkilaisilta puuttuu ja taas kaupunkilaiset voivat vastata semmosista asioista, mitkä ovat maalla vähän tuntemattomampia tai ei ole vielä saatu käytäntöön ja toimintatavat on todettu hyväksi. Sama koskee myös yrityksiä! Miksi tuoda satoja samanlaisia ketjuliikkeitä joka pitäjään, ne on jo nähty. Rohkeasti vain luomaan uutta tai sitten kehittämään siitä hyväksi todetusta ideasta vielä parempi. Ketjuliikkeetkin toimivat, mutta liika on liikaa ja jossain vaiheessa se kaatuu mahdottomuuteen ja loisto häviää.
Ainakin henkilökohtaisesti arvostan sellaisia henkilöitä, jotka tietävät mitä tekevät ja mitä myyvät. Asiakaspalvelu on tärkeää ja se ihmisläheisyys juurikin. Kun on kiirettä, on suuria kauppakeskuksia ja paljon työntekijöitä niin täytyy myös kehittää yhteiset pelisäännöt. Toisaalta se toimii, mutta haluaako kukaan loppupeleissä sitäkään(työntekijät /asiakkaat), että toimitaan kuin robotti. Kaikki kopioivat toisiaan, menevät massan mukana. Joskus voisi olla paikallaan, jos vilkaiseekin mitäs siellä vastavirrassa on.
Tässä pitäisikin alkaa jokaisen ajattelemaan itse, että onko tämä nyt se toimiva ratkaisu vai olisiko hyvä aika muutokselle. Osaammeko kopioida ne hyvät ideat ja kehittää niitä eteenpäin? Tätä kysyn myös itseltäni.
ps.
Toivottavasti kirjoitus ei ollut liian epäselvä. Paljon on asioita mistä mielellään kirjoittaisi, mutta niitä on vaikea saada muodostettua tekstiksi. Varsinkin kuin ollut pitempi tauko kirjoittamisesta ja jollain tapaa "uudesta" asiasta kirjoittaminen poikkeaa siitä totutusta :-)
Mika Mähönen
12.11
"Tulevaisuuden maaseutu tarjoaa uudenlaisia työ-, oppimis- ja elinmahdollisuuksia ihmisille, jotka hakeutuvat sinne uusien motiivien kannustamana. Maaseutu voi olla se inspiroiva tila, jossa teknologia ja luovuus kohtaavat."
Näin todetaan Sitran julkaisussa Onni - Eväitä maaseudun uuteen talouteen. Olen samaa mieltä. Ajatus maaseudusta historiaa henkivänä syrjäisenä paikkana täytyy sysätä syrjään. Maaseudun ei tule olla vain entisaikojen elinkeinojen ja vanhojen perinteiden tyyssija - ei käytännössä eikä varsinkaan ihmisten mielissä. Maaseudulla on mahdollisuuksia joita ei muualla ole, ja ne tulee ottaa käyttöön uusin, innovatiivisin keinoin.
Tietenkään historiaa ei pidä unohtaa. Maaseudut voivat olla myös perinteiden paikkoja, mutta ainoastaan vanhasta ammentamalla emme saavuta tarvittavaa kehitystä ja elinvoimaa. Perinteisen maaseutukuvan ja toimintatapojen rinnalle on tulossa uusia maaseudun arvostamisen ja käytön muotoja. Esimerkiksi etätyöntekijät, aktiiviset harrastajat, ekologisuutta korostavat tai hidasta ja luonnonläheistä elämää arvostavat ihmiset tuovat uutta elämää ja uusia ratkaisuja syrjäisille seuduille
Teknologian myötä maalla asuminen voi olla nykypäivänä hyvin erilaista kuin ennen. Maaseudun edut - joita ei kaupungissa rahallakaan saa - luonto, tila, rauha ja puhtaus tulisi ottaa luovalla tavalla käyttöön alueiden elinvoimaisuutta lisättäessä. Jopa tietynlaista luovaa hulluutta kaivataan!
Maaseudun elävöittämisessä ratkaisuja voidaan hakea esimerkiksi erilaisista hyvinvointipalveluista, ekologista ja omavaraista elämäntapaa edistävistä toiminnoista, luovuutta ja inspiraatiota lisäävistä ympäristöistä sekä monipuolisista luontoon liittyvistä aktiviteeteista. Lisäksi maaseudun ja kaupunkien välistä vuorovaikutusta tulisi mielestäni tukea entistä enemmän, esimerkiksi lähiruokatoimitusten tai lähi- ja maaseutumatkailun kehittämisen sekä täysin uusien toimintamallien kautta.
Sitran näkemyksen mukaan Suomen tulisi menestyäkseen profiloitua tulevaisuudessa kestävän hyvinvoinnin edelläkävijämaaksi. Kestävän hyvinvoinnin periaatteiden mukaan luonnonympäristö asettaa rajat toiminnallemme, ja noiden rajojen sisällä sosiaalinen ja inhimillinen pääoma sekä talousjärjestelmä ja hallintamallit toimivat ihmisten hyvinvointia edistäen.
Kestävän hyvinvoinnin Suomi kuulostaa maalta, jota olisin mielelläni mukana kehittämässä. Esimerkiksi erilaiset hankkeet yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, ekologisen toiminnan edistämiseksi sekä uudenlaisen osaamisen tukemiseksi kiinnostavat. Ajatus kaiken toiminnan pohjautumisesta luonnonympäristömme kantokyvylle on mielestäni merkittävä. On tärkeää, ettemme sahaa oksaa jolla istumme - jos jatkuvasti toimimme ympäristöstämme piittaamatta, ei meillä pian ole paikkaa missä toimia.
Maaseutu pystyy tarjoamaan paljon tärkeitä elementtejä pyrittäessä kohti kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaa: luonnon terveyttä edistävät vaikutukset, omavaraisuuden mahdollisuudet, kiireettömyys, tila sekä monipuoliset harrastusmahdollisuudet tukevat hyvinvointia merkittävällä tavalla. Syrjäisiä seutuja ei siis tule unohtaa, vaan ne tulee ottaa entistä monipuolisemmin käyttöön kestävällä ja sekä ihmistä että yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla.
Maarit Vuorela
 |
| Makeaa elämää maaseudulla. |
12.11
Tervehdys kaikille, toivottavasti osaan nyt tämän oikein tehdä...
Ajattelin jakaa teidän kesken hiukan hankeideointini vaiheita.
Elikkä tänään olen menossa suunnittelemaan hanketta Setlementille. Olen koettanut valmistautua tapaamiseen hyvin. Olen etsinyt eri ohjelmista niin sanottua tukea idealleni sekä myös miettinyt, kukahan olisi kyseisen idean rahoittaja. Kuitenkin ajattelin pitää mieleni avoimena ja lähteä suunnittelumielellä kyseiseen palaveriin, koska nythän suunnittelu vasta alkaa.
Tässä vähän lisätietoa hankkeesta ja siitä mitä olen ajatellut... (muuten, hankkeen suunnittelu on prosessi).
Alustus:
Romanikulttuurissa on jo usean vuoden ajan eletty suurten kulttuuristen murrosten aikaa. Romanikulttuuri on erittäin ihmisläheinen kulttuuri jossa pyritään elämään rinta rinnan eri ikäryhmien kesken. Näin myös jälkipolville on siirtynyt niin sanottu oikea romanius. Nykypäivänä kuitenkin yhteisöllisyys, mikä on ollut romanikulttuurissa aina kantavana voimana, on häviämässä.
Romanikulttuurissa romanit avioituvat/aloittavat parisuhteen verrattain nuorena ja perheenlisäystä tulee myös liiton varhaisessa vaiheessa. Aiemmin romanikulttuurin yhteisöllisyys kantoi ja auttoi yhteisön sisällä. Nykyisin romaniperheet ovat usein yksin ja voimattomia kohtamaan lapsiperheiden haasteet. Niin sanotut valtaväestön tukirakenteet eivät yksistään riitä sekä aina kohtaa romaniväestöä. Romaniväestöllä on monesti viranomaispelko. Usein romanit ovat historiansa saatossa kohdanneet kaltoin kohtelua eri viranomaisten kautta, ehkä jopa suurimmin aina silloin kun he ovat tarvinneet apua.
- Romaniperheet tarvitsevat rohkaisua ja tukea arkeen. Romani - isät ja -äidit eivät useinkaan käy perhekerhoissa tai kohtaa toisia perheitä vertaistukimenetelmin. Useimmiten perheen arjen pyörittämisen haasteet koetaan yksin ja niistä koetaan selviytyä. Tunnetaan häpeää ja pelkoa kysyä ja lähteä liikkeelle.
Romaneilla erot ovat yhtä yleisiä kuin valtaväestölläkin. Olisi tärkeää kohdata perheet oikeassa vaiheessa ja antaa tarvittavat työkalut, vielä kun on mahdollista vaikuttaa ja auttaa.
- Romaninuoret myös kokevat voimattomuutta elämänhallinnassa ja se näkyykin hyvin selvästi esimerkiksi asumisongelmien kohdalla. Romanikulttuurissa nuorelta aikuiselta odotetaan oma-aloitteisuutta asioiden hoitamisessa ja jos sitä ei ole niin joku suvusta auttaa. Kuitenkaan se ei aina toteudu ja näin ollen nuori jääkin kasaantuvien ongelmien kanssa yksin. Romaninuoretkin kokevat yksinäisyyttä ja osaamattomuutta sekä epävarmuutta kaikessa elämässä. Nuoret tarvitsevat elämänhallintataitoihin tukea ja ohjausta.
- Romanikulttuurin tietouden lisääminen. Niin kuin on sanottu että usein pelko johtuu tiedon puutteesta. On tärkeää että romanikulttuurista tiedetään ja että ihmisillä on mahdollisuus kuulla romanikulttuurista romaneilta itseltään.
- Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää sillä näin ollen voimme oppia puolin ja toisin siitä miten joitakin asioita hoidetaan… miksi keksiä pyörää uudestaan kun se on jo keksitty. Suomessa on verrattuna moneen muuhun EU-maahan romaniväestöä koskevat asiat ja niiden hoito edistyneemmässä tilassa, meiltä olisi hyvä viedä hyväksi koettuja käytäntöjä ja työmenetelmiä muualle. Suomen romaneiden tapakulttuuri ja pukeutuminen on erilaisempaa kuin muilla romaneilla, joten on hyvä tutustua myös muihin romaniyhteisöihin ja niiden erilaisuuteen.
Eli siinä ideointia ja suunnittelua mahdollista tulevaa hanketta varten, mikä se sitten lieneekään...
Toivottakaahan tsemppiä!
Henry Lindgren
2.11.15
Työelämässä, ja eritoten hanke- ja yritysmaailmassa, luovuudesta on tullut yksi menestyvän toimijan keskeisistä ominaisuuksista. Monella alalla arvostetaan tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja, uusia innovaatioita ja rohkeutta tehdä asioita toisin. Luovuushan on kykyä nähdä uusia asiayhteyksiä ja ratkaista ongelmia uusilla tavoilla - kehittää uusia ideoita, käsitteitä ja tekniikoita totutusta poiketen.
Aika moni, ellei jokainen, luovuuden tutkija ja asiantuntija on sitä mieltä, että luovuuttaan voi kehittää. Yhteistä erilaisille ohjeille ja harjoitteille tuntuu olevan, että luovuudelle täytyy antaa aikaa. Saksalaistutkija Sabine Hossenfelderin mukaan luova ajattelu on osa joka ikisen ihmisen aivoja. “Samalla tavoin kuin taito juosta tulee terveelle ihmiselle samassa paketissa kuin jalat. Geenit ja treeni ratkaisevat, kuka juoksee nopeimmin. Myös luovuutta voi parantaa harjoittelemalla.”
Jussi T. Kosken ja Saku Tuomisen kirjassa Kuinka ideat syntyvät korostetaan luovuuden kehittämisen olevan elinikäinen prosessi, jonka suurin este on valitettavasti kiire. Luovalle ajattelulle ja toiminnalle tulisi varata aikaa, jotta sen on mahdollista kehittyä.
Yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja Julia Cameron esittelee teoksessaan Tie Luovuuteen kaksi oman kokemuksensa mukaan erityisen hyvin toimivaa luovuuden kehittämisen perustyökalua, joita hän kutsuu aamusivuiksi ja taitelijatreffeiksi. Aamusivut tarkoittavat ennen päivän alkua kirjoitettavaa tajunnanvirtaa. Tarkoituksena on kirjoittaa pari sivua tekstiä aivan kaikesta mitä päähän pälkähtää. Tavoitteena on päästää irti kontrollista, olla ajattelematta, analysoimatta ja kritisoimatta tuotostaan - joka on tärkeää myös luovan ajattelun kannalta. Kirjoituksiin ei ole tarkoitus palata jälkikäteen, vaan tarkoituksena on aloittaa uusi päivä avoimin mielin, luopuen siitä sisäisestä kriitikosta, joka sanoo: “Tuo nyt on ihan hullua, ei kukaan ajattele tai tee noin!” Näin ihminen voi avautua uusille ajatuksille ja rohkeudelle toimia toisin. Cameronin mukaan varauksettomasta ja avoimesta ajatusten kirjoittamisesta on hyötyä kaikille (myös muille kuin kirjallista) luovuutta kaipaaville.
Kirjoittamisen tapaan taiteilijatreffeiksi kutsumansa toiminnan avulla ihminen voi Cameronin mukaan antaa aikaa omalle luovuudelleen. Noin kerran viikossa hän suosittaa “omistautumista luovalle puolelleen” vieraillen erilaisissa itseään kiinnostavissa paikoissa - teatterissa, konsertissa, vieraassa kaupungissa, kirpputorilla, taidenäyttelyssä, uudessa ravintolassa tai vaikka keilaamassa. Kohteen ei tarvitse olla maksullinen, se voi olla vaikka uusi puisto, ranta tai kirjasto. Tärkeintä Cameronin mukaan on olla yksin, tarkkailla ympäristöä avoimesti ja kuunnella omia ajatuksiaan siitä. Itselleen mieleisen ympäristön sekä omien ajatusten ja havaintojen tarkkailun avulla alkaa Cameronin mukaan vähitellen löytää myös itsestään luovia puolia.
Luovuutta opetellessa (tai vaikka päättäisikin olla opettelematta) ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen: “Ääk! En ole yhtään luova! Ei minusta ole mihinkään!” Sabine Hossenfelder nimittäin korostaa, että aina ei ole tarpeen keksiä pyörää uudelleen eikä pelkkä luovuus ole menestyksen salaisuus. Luovilla ratkaisuilla on yleensä myös suurempi riski epäonnistua kuin ennestään tunnetuilla menetelmillä. Tämän vuoksi esimerkiksi rahoittajat eivät aina automaattisesti suosi uusia, ennennäkemättömiä vaihtoehtoja.
Jotkut ihmiset osannevat käyttää luovuuttaan toisia vaivattomammin. Mutta on jokaisen oma valinta, kehittääkö omaa luovaa puoltaan enemmän vai tyytyykö mieluummin tuttuun toimintaan ja jo tunnettuihin ratkaisuihin. Molemmissa on puolensa, eikä kumpikaan sinällään takaa varmaa menestystä millään elämän osa-alueella - menestykseen tarvittaneen myös paljon muuta!
Maarit Vuorela
Ps. Kirjoittaja ei todellakaan koe itse olevansa mikään luovuuden ehtymätön aarreaitta, eikä (vielä) ole myöskään testannut mainittuja luovuuden kehittämisen työkaluja. Mutta intoa itsensä kehittämiseen kyllä löytyy.